Luku 9

Pohdintaa ja hääteesejä

Internetistä löytyy jos jonkin näköistä hääaiheista keskustelua, joita lukiessa saa välillä ihastella, toisinaan pahastua ja joka kerta pohtia häiden luonnetta kulttuurisena tapahtumana. Perinteisesti häitä on pidetty tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvänä siirtymäriittinä, jonka myötä nuoret siirtyvät aviosäätyyn, mahdollisesti muuttavat pois vanhempien kotoa ja aloittavat uuden elämän. Nykyään avioliitto solmitaan hyvin erilaisista lähtökohdista. On saatettu asua vuosia yhdessä, perustaa perhe ja rakentaa talo. Toisaalta on saatettu tavata saman kalenterivuoden aikana ja päätyä alkuhuumanhuuruiseen salama-avioliittoon. Joillekin avioliitto on pyhä, kirkollinen ja hengellinen instituutio, joka merkitsee ikuista liittoa. Toisille naimisiinmeno näyttäytyy paperityönä, maistraattivisiittinä ja käytännöllisesti tai juridisesti kannattavana käytäntönä. Melkoista hajanaisuutta. Mitä tässä kaikessa mielipiteiden, arvomaailmojen ja toimenpiteiden verkostossa pitäisi ajatella? Onko avioliitto enää yksi ja sama asia, kun sen merkitykset ja kontekstit ovat niin erilaisia? Samalla voidaan kysyä, onko avioliitto ollut menneisyydessäkään yhtenäisten merkitysten muodostama instituutio? Kautta aikojen naimisiin on menty taloudellisen sopimuksen perusteella, rakkaudesta, pakkotilanteessa, nuorena, leskenä, vanhanapiikana ja ties minä. Toki voidaan väittää, että avioliitto on ollut esimerkiksi parisataa vuotta sitten yhteiskunnan rakentumisen kannalta merkittävämpi sopimus kuin nykyään. Nykypäivänä se on jokaisen henkilökohtainen päätös. Avioliiton solmimisen sijaan voidaan yhtä hyvin elää avoliitossa. Onko avioliitosta tullut jotain ekstraa, jonka pariskunta voi tehdä jos he haluavat elämäänsä enemmän jotakin - juhlia, juridista vakuutusta, virallisen sopimuksen?

Mitä tästä kaikesta hajanaisuudesta ja mahdollisuuksista pitäisi sitten ajatella? Omien häiden äärellä on tärkeää muistaa mistä juuri omassa avioliitossa on kyse. Tulee kysyä kysymyksiä siitä, keitä me olemme pariskuntana ja mitä avioituminen tarkoittaa juuri meille. Joskus hääkeskustelujen herättämät vahvatkin mielipiteet auttavat eteenpäin: ne kertovat millaisia arvoja itsellä on ja mikä ei ainakaan ole oma juttu. Maailmaan mahtuu tavaton määrä mielipiteitä, samoin erimielisyyksiä. Aiheeseen päädyttyäni uskaltaudun livauttamaan näkemykseni muutamista asioista, jotka ovat herättäneet kritiikkiä.

Morsiuspuku vuodelta 1905. Helsingin kaupunginmuseo.

Tässä ne tulevat!

HÄÄPUKU: Monessa keskustelussa olen törmännyt epäröintiin hääpuvun valinnan suhteen. On ostettu puku, joka ei enää myöhemmin näytäkään toivotulta. Pohditaan pitäisikö ostaa toinen puku tilalle, hankitaan kaksi mekkoa ja vaihdetaan kesken juhlien. Ei osata päättää. Totta kai jokainen nainen, joka maan päällä elää ja hengittää, haluaa näyttää kauniilta omana hääpäivänään. Mielestäni tässä jahkaamisessa hämärtyy häiden tärkein asia: avioliiton solmiminen oman rakkaan puolison kanssa. Haluan pakahtua onnesta, liikutuksesta ja rakkaudesta omana hääpäivänäni - ja haluan sen olevan koko homman punainen lanka, ydin, tärkein osa. Tuskin kukaan lähtökohtaisestikaan ostaa rumaa mekkoa, joten olisiko mahdollista keskittyä olennaiseen ja unohtaa se julmetun kallis merkkipuku, joka morsiuspukuliikkeeseen jäi kummittelemaan. Naimisiinmenossa on kyse sitoutumisesta, aikuisuuden osoituksesta ja omien päätösten takana seisomisesta. Jos kykenee sitoutumaan toiseen ihmiseen koko loppuelämäksi, uskoisin olevan mahdollista sitoutua yhteen mekkoon sen ostopäivän ja hääpäivän väliseksi ajaksi.

TEEMAHÄÄT: Ihanaa, että häissä on jokin yhtenäinen linja koristelun ja visuaalisen ilmeen suhteen. Parhaimmillaan huolella suunniteltu värimaailma luo viihtyisyyttä ja persoonallistuutta korostaen juhlapaikan parhaita puolia.  Radikaalimpia teemoja pohdittaessa olisi hyvä pitää jäät hatussa ja maltti tallella - muistaen taas mikä onkaan häiden päasia. Avioliiton solmimisen juhlistaminen. Jos hääjuhla on karnevaali, jossa on elokuvateemoja, maskeja, lavastevirityksiä jne. alkaako itse juhlan luonne ja tarkoitus hämärtyä? Voisiko karnevaalijuhlat järjestää erikseen? Avioliiton solmiminen on mielestäni niin ainutlaatuinen tilanne, että olisi sääli hukuttaa se kaiken aiheeseen liittymättömän tavaran alle.

Tarun hääteesit jatkuu myöhemmin...