Luku 4.

Perinnemorsian? Osa I

 Erinäisten hääaiheisten keskustelujen pohjalta ryhdyin pohtimaan perinnettä. Mitä perinne oikeastaan on ja mitä se tarkoittaa häiden kohdalla? Avioliittoon vihkimiseen ja hääjuhliin liitetään nykyään liuta tapoja ja rituaaleja, joiden katsotaan kuuluvan tämän elämäntapahtuman yhteyteen. Perinnettä tarkasteltaessa tulee muistaa ottaa kritiikki-silmälasit käyttöön ja kysyä, onko kyseessä todella siirtymäriittiin liittyvä vanha traditio vai ulkomailta kantautunut tapa. Jos kyseessä on jälkimmäinen, perinnetapa voi olla hyvinkin uusi. Toisaalta perinnettä ei voi määrittää tarkoittamaan vain tietyn iän saavuttanutta traditiota. Perinnettä syntyy koko ajan lisää.

 

Kuva:

Morsiuspari Lavonius ja pastori Jacob Stenberg.

Sundström Eric, Helsinki 1924. Helsingin kaupunginmuseo.

Nykyisin hääperinteenä pidetyt rituaalit voi mielestäni jakaa karkeasti kahteen ryhmään:

 

   1)      Kansanuskoon, vanhoihin tapoihin ja suomalaiseen perinteeseen pohjautuvat rituaalit

   2)      Ulkomailta, usein Yhdysvalloista, lainatut rituaalit, mahdollisesti nuoria perinteitä

Lukijaystävällisyyden nimissä päätin jakaa tämän monitahoisen aiheen käsittelyn useampaan kirjoitukseen. Aloitetaan kansanperinteestä ja vanhoista suomalaisista häistä ja jatketaan ensi kerralla nykyperinteeseen. Suomalaiset talonpoikaishäät olivat aina 1900-luvun alkupuolelle asti varsin tarkkaan kaavoitettuja. Perinteiset häät sisälsivät näytelmänomaisen käsikirjoituksen, jota seuraten häiden tapahtumakulku eteni. Seuraava kertomus Inkeroisten häänäytelmästä eli karjalaisista perinnehäistä pohjautuu Turun yliopiston Folkloren lajit ja folkloristiikan tutkimushistoria -kurssin sisältöön lukuvuodelta 2012–2013. Inkeroisten häänäytelmä oli suurimuotoinen spektaakkeli, jonka aikana morsian haettiin lapsuudenkodistaan ja saatettiin juhlallisesti sulhasen kotiin, josta tuli nuoren parin uusi koti. Laulaminen oli näissä perinnehäissä merkittävässä osassa, sillä kaikki sanottu kerrottiin laulaen. Häänäytelmä sisälsi runsaasti erilaisia lauluja, muun muassa itkuvirsiä, runonlaulua, matkallelähtölaulua, hunnutusvirren, ohjelauluja ja pilkkalauluja. Häänäytelmä alkaa kihlauksesta ja käsittää useita muodollisia vaihteita sulhasen kotiin tutustumisineen ja hääavun keräämisineen. Nykypäivän polttareihin verrattavaa kengitysiltaa vietettiin ystävien ja sukulaisten kera hääpäivää edellisenä iltana, kun morsian rituaalisesti puhdistautui morsiussaunassa. Itkuvirsien siivin morsian jätti hyvästit perheelleen. Tapahtuman nimitys kengitysiltana juontaa juurensa veljen tai kummisedän tavasta pukea morsiamelle kengät jalkaan. Sulhasen kotona viimeisen sinkkuillan huumaa puolestaan juhlittiin uusin sukin ja saappain. Illan aikana otettiin selvää tiedusteluvirren avulla, miten morsiamen haku seuraavana päivänä tulee onnistumaan.

Lyhykäisyydessään häänäytelmä jatkuu seuraavana päivänä morsiamen haulla ja saapumisella uuteen kotiin. Maaseudulla erityisesti Karjalassa vietettiin sukuhäitä, joissa avioliitto oli kahden suvun välinen sopimus. Nuorilla ei välttämättä ollut suurta sanavaltaa asiassa, kun rahaa liikkui sukujen välillä suuntaan jos toiseenkin. Toisaalta 1800-luku nähdään yleensä historiatutkimuksessa vuosisatana, jolloin romanttinen rakkaus aloitti voittokulkunsa avioliiton perusteena. Toki valinnanmahdollisuuksiin on vaikuttanut ainakin asuinpaikka, sääty, varallisuus ja elämäntilanne. Kaupunkilaisissa porvariperheissä romanttinen rakkaus oli luultavasti todellisempi vaihtoehto, kuin Karjalan agraariyhteisössä, jossa pääasia oli saada riuskoja ja terveitä työihmisiä pyörittämään maatilan elämää. Muistan myös erään hääperinteen, jonka mukaan morsiamella oli valtava morsiuskruunu päässään ja hänen tuli tanssia jokainen hääjuhlassa tanssittava tanssi. Sopii toivoa, että omisti hyvät kengät. Näistä kansanperinteeseen pohjautuvista traditioista nykypäivään on periytynyt – toki hieman muotoaan muuttaen – polttariperinne, morsiussauna ja tanssiminen häissä. Kansanuskoon liittyi runsaasti loitsuja ja taikoja, joiden on uskottu suojaavan ihmisiä mahdollisilta onnettomuuksilta. Nykypäivänä hassulta näyttävät riitit ovat olleet todellisessa käytössä, kun niiden suojaan on uskottu. 

Tässä hädässä en onnistunut bongaamaan ihan aiheeseen sopivaa kuvitusta, jonka käyttäminen olisi ollut käyttöoikeuksien puolesta ok. Voitte käydä tsekkaamassa kuvia vaikka massiivisista morsiuskruunuista täältä: https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=morsian&type=AllFields&page=3&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FImage%2F%22.

Jaaha, saatoinpa ajautua hieman sivuraiteille tässä tekstissä. Ensi kerralla yritän liittää perinteen omiin häihini ja nykypäivän kontekstiin.